ARA-asunto tuo arkeen turvallisuuden tunteen
Milttonilla graafisena suunnittelijana työskentelevä Anni Sirkka asuu tyttärensä Rauhan kanssa HEKAn asunnossa Helsingin Jakomäessä jo seitsemättä vuotta. Asunto on heille turvallinen kotipesä, jonka menettämistä ei tarvitse pelätä.
Heti alkuun täytyy kertoa, että Annin tulotaso ei ylitä ARA-rajoja huolimatta hehkeän kuuloisesta tittelistä maan johtavan viestintätoimiston palveluksessa. 32-vuotias Anni on yksi niistä ikäpolvensa hyvin koulutetuista edustajista, jotka joutuvat tekemään töitä pienellä palkalla loputtomasti.
Asuntoon liittyvä turvallisuuden tunne on erittäin tärkeä arkea helpottava seikka. Jakomäkikin on osoittautunut hyväksi paikaksi asua lapsen kanssa.
– Ennakkoluuloistani huolimatta Jakomäki on osoittautunut rauhalliseksi paikaksi asua. Tämä on kuin pikkukylä, jossa kaikki palvelut ovat lähellä ja metsäpolullekin pääsee nopeasti. Julkisilla pääsee myös hyvin liikkumaan, vaikka nyt kun minulla on ajokortti, käytän enimmäkseen omaa autoa, kertoo Anni.
Kohtuuhintainen asuminen lisää hyvinvointia
Annin ja ekaluokkalaisen Rauhan asunto sijaitsee 6. kerroksessa, josta on näkymä koko Helsinkiin. Valoisa 67-neliöinen kolmio ja huoneiston mittainen parveke antavat molempien taideharrastuksille sekä inspiraatiota että tilaa.
– Rauhalle koko asunto on taideprojekti, naurahtaa Anni.
Anni kehuu Hekaa vuokranantajana ja näkee kaupungin kohtuuhintaisen vuokra-asuntotarjonnan lisäävän asukkaiden hyvinvointia. Nykyinen asunto on toinen kaupungin vuokra-asunto, jossa hän asuu.
– Pidän erittäin hyvänä asiana, että kaupunki tarjoaa asuntoja, joista ei hevillä häädetä ulos. Vastavuoroisesti olen koettanut olla hyvä vuokralainen ja maksaa vuokrani ajallaan. Itse haluan ajatella, että Hekan asunnot kuuluvat kaikille. Niin ainakin pitäisi olla, pohtii Anni.
Vanhassa edullisempaa asua
Asumisensa kustannuksia Anni pitää kohtuullisina. Kolmiostaan hän maksaa vuokraa 770 euroa kuussa. Vuokra ei ole noussut vuosien saatossa, päinvastoin laskenut. Vuonna 1968 rakennettu talo on vanha, eikä kaikkein halutuimpia Hekan kohteita.
Vapaarahoitteisia asuntoja Anni ei ole katsonut sillä silmällä, että muuttaisi sellaiseen.
– ARA-vuokraa maksaessa ei tule ajatusta, että maksan jonkun vuokranantajan taskuun lainanlyhennystä. Näissä asunnossa on sekin etu, ettei joudu yksityisen vuokranantajan kanssa puljaamaan. Niistä kun ei koskaan tiedä, millaisia ovat, toteaa Anni.
Hyvä, ettei itketä maksaa vuokraa
Julkisuudessa on ajoittain väitetty, että ARA-asunnoissa asuisi runsaasti ns. ylituloisia. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan heitä on kuitenkin vain 6 % kaikista asukkaista eikä niissäkään tapauksissa puhuta mistään todella leveän elämän eläjistä.
Julkisuudessa käyty keskustelu on aiheuttanut Annissa jopa syyllisyyden tunteita siitä huolimatta, että hänkin on saanut asumistukea eli ei todellakaan ole ylituloinen asukas.
– Olen pohtinut, kuuluisiko minun muuttaa pois, jotta isompi perhe saisi enemmän tilaa, mutta kun tämä on mun koti ja nautin siitä, että mua ei itketä maksaa vuokraa, toteaa Anni
Ja toisaalta, tämän päivän työelämä on todella rankka nuorille pätkätöineen ja tuottovaatimuksineen. Palkkataso saattaa yhtäkkiä heiketä keneltä tahansa joko oman jaksamisen tai muista syistä. Annikin teki viime syksyn uupumuksen takia osa-aikatöitä ja tulotaso tippui puoleksi vuodeksi. Asumistuki auttoi tuolloin selviämään taloudellisesti.
– Vaikkei tuki olisi kuin muutaman kympin, niin sillä saa monta kassillista ruokaa, korostaa Anni.
Terveisiä ihmisiltä, joille kaikki ei tule helposti
Anni arvelee asuvansa Rauhan kanssa Jakomäessä vielä viitisen vuotta ja toivoo voivansa sitten muuttaa maaseudulle. Hän on vastikään aloittanut myös asp-säästämisen.
– Mulla on hinku rauhallisempaan ja yhteisöllisempään elämään. Siksi haluan maalle asumaan. Täytyy vaan miettiä oikea hetki muuttoon tyttären kannalta, pohtii Anni.
Omistusasunnon ostaminen ei ole hänelle itsestäänselvyys. Asp-tilin avaamisen syy oli lähinnä halu näyttää itselle, että pystyy säästämään rahaa. Annin kotitaustalta löytyy pienituloisuutta. Korkeasti koulutettu äiti tarjosi suurien tulojen sijaan taidekeskeisen kodin.
– Muistan lapsuudesta sen, ettei meillä ollut hirveästi rahaa. Siitä on syntynyt tietynlainen köyhyysidentiteetti. Olen kuitenkin kääntänyt sen edukseni Milttonilla ja tuonut toisenlaisesta maailmasta oleville työkavereilleni terveisiä ihmisiltä, joille kaikki ei tule elämässä helposti, naurahtaa Anni, jonka tulevaisuuden ajatuksiin kuuluu myös ura, jossa voisi kokea tekevänsä enemmän omien arvojen mukaista työtä.
– Luonto, eläimet, lapset ja henkinen kasvu ovat mulle tärkeitä asioita, toteaa Anni.