Miten kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistettäisiin parhaiten?
Kysyimme neljältä asumisen alan toimijalta näkemystä siitä, miten kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistettäisiin parhaiten. Kaikki alan toimijatahot ovat yksimielisiä siitä, että riittävä asuntotuotanto on paras keino hillitä asumisen kustannuksia.
Teppo Forss
Toimitusjohtaja, TVT Asunnot Oy, Turku
Tuon esiin kolme keinoa seudullisen asuntotoimijan näkökulmasta.
1. Tarvitaan rakennuspaikkoja ja asennetta
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon käynnistämiseen tarvitaan lisää siihen soveltuvia rakennuspaikkoja. Tonttien tulisi sijaita sopivissa paikoissa ja olla määräyksiltään sellaisia, että niihin on mahdollista saada aikaan kohtuuhintainen kokonaisuus. Kohtuuhintaisen asumisen edellytykset tulisi huomioida aina kaavatyöstä lähtien. Rakentamisen ohjauksessa on moninaisia mahdollisuuksia vaikuttaa hyvän laadun ja kohtuuhintaisuuden toteutumiseen.
2. Tarvitaan yleishyödyllisiä toimijoita
Kohtuuhintaisen ja valtion tukeman asuntotuotannon toteuttamiseen tarvitaan riittävästi yleishyödyllisiä toimijoita. Aivan uusien toimijoiden lisäksi nykyiset toimijat voisivat laajentaa toimialueitaan.
Kaupunkien yhteisiä seudullisesti tai jopa valtakunnallisesti toimivia yhteisöjä tulisi myös harkita. Malliin liittyisi olennaisesti mahdollisuus huolehtia rakentamiseen tarvittavista omarahoitusosuuksista. Tällaisissa kaupunkien yhteisissä yhteisöissä voisi olla myös mahdollisuuksia löytää yhteinen tavoite Valtion asuntorahaston (VAR) tavoitteiden kanssa.
3. Tarvitaan asumisen vaihtoehtoja
Kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja tarjontaan tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Tällaisia vaihtoehtoja voisivat olla osuuskunta-asuminen ja osaomistusasuminen. Monella vuokra on niin korkea, että samalla rahalla maksaisi jo hyvinkin omaa asuntoa, jos lainaa olisi saatavilla. Osuuskunta- ja osaomistusasuminen olisivat turvallisia tapoja maksaa omaa asuntoa. Mallien yleistyminen parantaisi myös ensiasunnon ostajien asemaa.
Sanna Hughes
Toiminnanjohtaja, Suomen Vuokranantajat ry
Asumismenot pysyvät kohtuullisina edistämällä yleisesti asuntotuotantoa. Julkisesti tuetulla asuntotarjonnalla on oma tärkeä roolinsa erityisryhmien ja vähävaraisten asumisen turvaamisessa, mutta kaikkien asumisen kallistumiseen se ei ole ratkaisu. Kun asuntomarkkinat toimivat ja asuntojen tarjonta pysyy kysynnän mukana, kaikilla on paremmat edellytykset löytää itselleen mahdollisimman hyvä koti järkevään hintaan.
Tilastojen valossa vuokralla asuminen on kallista erityisesti suurissa kaupungeissa, joihin muuttaa paljon ihmisiä ja joissa vuokra-asuntojen kysyntä ylittää reilusti tarjonnan. Vastaavasti alueilla, joilla väestö vähenee tai jonne on rakennettu viime vuosina paljon, eivät vuokrat ole juurikaan nousseet. Näillä alueilla julkisesti tuettujen asuntojen vuokrat eivät myöskään merkittävästi poikkea vapaarahoitteisista asunnoista.
Paras keino hillitä vuokrien kasvua onkin rakentaa riittävästi uusia asuntoja alueille, jonne ihmiset haluavat muuttaa. Pienillä yksityisillä vuokranantajilla on ollut tärkeä rooli vuokra-asuntojen tarjonnan lisääntymisessä. Vuokranantajat haluaisivat tarjota enemmänkin hyviä vuokrakoteja kasvukeskuksista, mutta liian usein kaavoitus ja tonttien luovutus muodostuvat tarjonnan lisäämisen tulpaksi. Uhkia liittyy myös pienten toimijoiden toimintaedellytysten kiristyksiin vuokramarkkinoilla.
Joustavasta ja riittävästä asuntokaavoituksesta sekä pienten vuokranantajien hyvistä toimintaedellytyksistä hyötyy eniten vuokralainen, jolla valinnanvara kasvaa.
Jouni Parkkonen
Toimitusjohtaja, Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät - KOVA ry
Esittelen kolme pointtia.
1. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytys on toimiva tuotantotukijärjestelmä
Korkotukijärjestelmän keskeinen ongelma on valtion tuen vähyys. Matalan korkotason aikana valtion ainoa tuki on täytetakaus korkotukilainalle. Se ei ole merkityksetön tuki, mutta tuen määrä ei ole tasapainossa 40 vuoden rajoitusaikojen kanssa. Rajoitusaika ei niinkään ole ongelma omakustannusperiaatteella toimiville yhtiöille, vaan valtion tuen vähyys. Korkotukijärjestelmää tuleekin kehittää ehdoiltaan kannustavaksi.
2. Kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan lisää
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon osuus tulee nostaa vähintään 40 prosenttiin. Lisäksi oleellista on, että kasvukunnissa kaavoitus toimii ja kunnissa on riittävä rakentamiskelpoisten tonttien varanto. Kuntien tulee ottaa kunnianhimoiset tavoitteet kaavoitukseen. Myös tonttien hinnoittelu vaikuttaa asumisen hintaan.
3. Markkinat eivät ratkaise asuntokysymystä
Markkinaehtoinen asuntotuotanto ei yksin ratkaise asumisen saatavuuteen ja hintaan liittyviä ongelmia. Asuntopolitiikassakin markkinaehtoisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Puhkikulunut hokema siitä, että asuntojen yleisen tarjonnan lisääminen itsessään ratkaisisi asumisen saatavuuteen ja hintaan liittyvät ongelmat, ei minusta mustavalkoisesti pidä paikkaansa.
Missään maassa asuntokysymystä ei ole ratkaistu puhtaasti vapaarahoitteisella asuntotuotannolla. Lisäksi on hyvä muistaa, että markkinaehtoinen asuntotuotanto ei pysty tarjoamaan kaikille soveltuvaa asuntoratkaisua. Tämän vuoksi Suomessa tarvitaan jatkossakin vahvaa julkisen vallan omistuksessa olevaa asuntokantaa.
Aija Tasa
Johtaja, asuminen, RAKLI
Paras tapa edistää asumisen kohtuuhintaisuutta ja asuntomarkkinoiden toimivuutta on lisätä monipuolista asuntotarjontaa niille alueille ja sijainneille, joille on kysyntää. Asuntotarjonnan lisäämisen edellytys on investointikelpoiset tontit. Tonttien heikko saatavuus sekä kalleus alueilla, joilla on kysyntää merkittävästi enemmän kuin on tarjontaa, nostaa asumisen kustannuksia ja hintaa. Tonttitarjonnan parantamiseksi RAKLI on esittänyt kiinteistöomistajan kaavanvalmisteluoikeuden kirjaamista uudistettavana olevaan maankäyttö- ja rakennuslakiin. Myös rakennusoikeuden määrän lisääminen täydennysrakentamis- ja käyttötarkoituksenmuutostilanteissa on tärkeää.
Asumisen kustannusten jatkuva nousu on erityisesti pääkaupunkiseudulla kasvava ongelma. Rakentamisen kustannukset näyttelevät tässä isoa roolia. Jokainen rakennus suunnitellaan uniikkina, mikä ei mahdollista isompien kokonaisuuksien samanaikaista suunnittelua. Tällöin ei voida riittävästi hyödyntää myöskään konseptirakentamista.
Rakentamisen kustannuksia ja sitä kautta asumisen hintaa nostavat myös erilaiset kaava- ja rakentamismääräykset. Määräyksiä on tarkasteltava kriittisesti ja liian yksityiskohtaista sääntelyä tulee purkaa kaikilta tasoilta. Erityisesti kaavoituksen yksityiskohtaisuutta on vähennettävä merkittävästi.
Lisäksi asumisen verokuorma on kestämättömän korkea. RAKLI teettämän selvityksen mukaan asumisen ylläpitokustannuksista veroja ja veroluonteisia maksuja on Helsingissä jo 43 prosenttia, mikä siirtyy asukkaiden maksettavaksi vuokrina ja hoitovastikkeina.