Ara-järjestelmän muutos nostaisi vuokria useita euroja neliöltä

Valtion tukemaan asuntotuotantoon esitetyt muutokset nostavat kohtuuttomasti asumisen hintaa pienituloisille asukkaille. Korkotukilainojen takaisinmaksuajan lyhentäminen neljänneksellä tarkoittaa jopa kolme euroa neliöltä kalliimpia vuokria.

Ympäristöministeriön asettama työryhmä antoi tammikuussa suosituksensa valtion tukeman asuntotuotannon ja sitä koskevan hallinnoinnin kehittämiseksi. Merkittävin muutos, joka myös ministerin mukaan pitäisi viedä valmisteluun, on ns. pitkän korkotukilainoituksen uudistaminen. Laina-aikaa lyhennettäisiin 40 vuodesta 30 vuoteen.

– Tuo muutos tarkoittaa ara-asuntoja tuottavan Asuntosäätiöön laskelmien mukaan jopa kolmen euron neliöhinnan korotusta vuokriin. Korotus on täysin mahdoton ara-asukkaiden maksettavaksi, ja se tarkoittaa, ettei kohteita saada liikkeelle tuolla hinnalla, kertoo toiminnanjohtaja Anne Viita. Vuokralaiset ry on Asuntosäätiön perustajajäsen.

Työryhmän järjestämässä tiedotustilaisuudessa suosituksia esitellyt työryhmän puheenjohtaja valtiosihteeri Mika Nykänen totesi, että muutoksen vaikutusta hintoihin on työryhmässä pohdittu, ja todettu se vähäiseksi.

– Noin kolmen euron hinnankorotusta ei voi mitenkään pitää vähäisenä varsinkin, kun muutkin elinkustannukset nousevat samanaikaisesti ja myös alv:tä nostettiin. Pienituloisille asukkaille korotus tarkoittaa entistä tiukempaa taloutta. Jokainen omistusasuntolainan omistaja tietää, että jos laina-aika lyhenee neljänneksen, lainanhoitokustannukset nousevat merkittävästi. Sama pätee ara-talojen lainoihin. Ja koska vuokrat määritellään omakustannusperiaatteella, kohoavat pääomakulut siirtyvät suoraan vuokriin, muistuttaa Viita, ja kertoo muutoksen vaikuttavan kaikkiin vuokriin.

– Koska yhtiöillä on käytössään vuokrien tasausjärjestelmä, uudistuotannon kohoavat pääomakulut vaikuttaisivat myös vanhojen asuntojen vuokriin.

Ajetaanko yhtiöitä alas?

Jos yleishyödyllisille yhtiöille ei ole taloudellisesti mahdollista rakennuttaa uusia asuntoja, se heikentää niiden toimintaa merkittävästi. Ilman yhtiöitä kohtuuhintaisille asunnoille ei ole rakennuttajia.

– Yhtiöt ovat toiminnallaan vuosikymmeniä varmistaneet kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäksi myös suomalaisen rakennusteollisuuden jatkuvuutta matalasuhdanteissa, kuten nyt. Valtion tukema asuntotuotanto on luonut vankkaa pohjaa mahdollisuuksien tasa-arvolle, joka on ollut suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita. Turvallinen koti on se pohja, josta ihmiset ponnistavat rakentamaan yhteiskuntaa, korostaa Viita.

Valtiolla on ollut ara-asumisen myötä ollut keskeinen rooli luomassa taloudellista turvallisuuden tunnetta asukkaille.

– Kun asumisen hinta ei ole riippuvainen markkinahinnoittelusta, asumisen kustannukset ovat vakaat. Sitä ominaisuutta ei pitäisi romuttaa, sillä pienituloisilla ihmisillä ei ole samanlaista taloudellista riskinsietokykyä kuin paremmin hyvin toimeentulevilla kansalaisilla, painottaa Viita.

Vuokralaiset ry pitää kuitenkin hyvänä esityksenä lainojen takaisinmaksun muutosta etupainotteisemmaksi, jotta myös kiinteistön korjaustoimiin voitaisiin varautua ennakoiden.

– Samaan aikaan ei kuitenkaan pitäisi lyhentää laina-aikaa, joka nostaa kohtuuttomasti vuokria, toteaa Viita.

Pysäköintiratkaisuja esitetään vapaarahoitteisiksi

Asumisen hintaan vaikuttaa varmasti myös se, että jatkossa pysäköintiratkaisut esitetään toteutettavaksi markkinaehtoisesti myös ara-kohteissa.

– Periaatteessa on kannatettava idea, että se maksaa, joka käyttää, mutta tässä tapauksessa niin ei pitäisi menetellä. Markkinaehtoinen rakentaminen on aina kalliimpaa kuin valtion tuella toteutettu. Ara-asunnoissa asuu pienituloisia ihmisiä, joiden asumisen kustannuksia kohtuullistetaan myöntämällä valtio tukea asuntojen rakentamiseen. Sama logiikka tulee olla myös pysäköintiratkaisuissa, jotta asumisen kustannukset pysyvät maltillisina ja ennakoitavina, toteaa Viita.

Asumisen laatu voi heiketä

Työryhmä esitti myös, että valtion tukemalla tuotannolla ei jatkossa pitäisi olla muusta asuntorakentamisesta poikkeavia vaatimuksia eli sen ei pitäisi poiketa laadullisesti markkinaehtoisesta tuotannosta. Ara-tuotannossa on esimerkiksi vaalittu riittävää asunnon pinta-alaa, mikä vaikuttaa asuntojen toimivuuteen ja kalustettavuuteen. Vapaarahoitteisten asuntojen keskipinta-ala on kymmenessä vuodessa pienentynyt kymmenen neliötä, kun taas ara-asuntojen koko on pysynyt entisellään.

– Vuokralaiset ry ei pidä tuota ehdotusta järkevänä. Todennäköisesti muutos pienentäisi ara-asuntoja. Ara-tuotanto on ollut muiltakin osin edelläkävijä asumisen laatuasioissa. Esimerkiksi energiatehokkuutta lisäävät ratkaisut ovat usein tulleet käytäntöön juuri ara-kohteiden pilotoinnin kautta, muistuttaa Viita.

Segregaation ehkäisyyn ei esitetä uusia työkaluja

Segregaatio eli alueellinen eriarvoistuminen on Suomessakin otettava entistä vakavammin. Esimerkiksi katujengiongelman on arvioitu kehittyvän nimenomaan segregaation seurauksena. Asiaan vaikutetaan parhaiten esimerkiksi toimivalla työllisyys- ja sosiaalipolitiikalla, mutta asuminen, koti on tärkeä tekijä ihmisen menestymisessä elämässään.

– Työryhmän esityksessä ei anneta uskottavia, uusia työkaluja ehkäistä segregaatiota, mikä on erittäin suuri puute esityksessä. Hallitus on päätöksillään vienyt kunnilta keskeisen työkalun lakkauttamalla asumisoikeusasuntojen valtion tuen ensi vuoden alusta lähtien, toteaa Viita, eikä usko, että lyhyellä korkotuella rakennutettavaksi esitetyt omaksi lunastettavat vuokra-asunnot tulevat korvaamaan asoasuntoja.

– Omaksi lunastettavat vuokra-asunnot voivat olla hyvä lisä työkalupaketissa, mutta uusien tuotteiden tunnetuksi tekeminen ja asukkaiden luottamuksen kasvattaminen vie aikaa. On vaikea käsittää, miksi tilanteessa, jossa kunnat todella tarvitsisivat työkaluja segregaation ehkäisemiseen, asotuotanto päätettiin ajaa alas ilman että tilalle on mietittynä kilpailukykyistä vaihtoehtoa.

Myös opiskelija-asuminen kärsii muutosehdotuksista

Erityisasumisen osalta vammaisten ja ikäihmisten asumiseen esitetään jatkossakin mahdollisuutta käyttää investointiavustuksia. Opiskelija-asumiselta investointiavustukset sen sijaan esitetään poistettavaksi. Vaikka opiskelijoille esitetään mahdollisuutta kiinteistöjen sadan prosentin valtion tukemaan lainoitukseen, vuokrat tulevat opiskelijajärjestöjen laskelmien mukaan nousemaan kovasti ilman investointiavustuksia. Avustuksia esitetään kuitenkin myös opiskelija-asumiseen, jos tuotetaan soluasuntoja.

– Opiskelijat ovat kokeneet soluasumisen huonoksi vaihtoehdoksi. Se ei ole aitoa yhteisöllistä asumista, vaan taloudellisen pakon sanelemaa kimppa-asumista, joka heikentää opiskelurauhaa ja lisää jopa turvattomuutta. Työryhmän esitys on tältä osin vanhakantainen, eikä myöskään sisältänyt mitään esitystä siitä, miten kimppa-asumista saataisiin houkuttelevammaksi, toteaa Viita.

Ara-tuotanto ei ole oikea riski valtiolle

Ara-järjestelmän muutostarpeille on syiksi esitetty valtion taloudellisen riskin vähentämistarve. Vuokralaiset ry suhtautuu tuohon syyhyn kriittisesti.

– Esimerkiksi Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat ry – KOVA on tuonut esiin, että ara-kiinteistöjen kiinteistövakuudet ovat 1,3-kertaiset valtion takauksiin nähden. Vakuuksien määrät siis ylittävät takauksien määrät, joten korkotukilainoihin ei liity oleellisia riskejä. Tämän lisäksi ara-kohteita on saanut rakentaa jo pitkään pääosin kaskukeskuksiin, joissa asuntojen kysyntää tulee varmasti riittämään tulevaisuudessakin. Asumisoikeusasuntojen osalta on vielä sekin etu, että niitä asuntoja voidaan myös vuokrata, jos asunnoilla ei ole kysyntää asoasuntona, toteaa Viita.

Valtiontukijärjestelmä toki kaipaa myös Vuokralaiset ry:n mielestä uudistamista.

– Esimerkiksi korkotukilainojen takaisinmaksun etupainotteisuuden lisääminen olisi hyvä asia. Samaan aikaan laina-aikaa ei kuitenkaan saisi lyhentää, jotta vuokrat saataisiin pidettyä kohtuullisemmalla tasolla, painottaa Viita.

Työryhmä esittää myös, että valtion roolia talojen peruskorjaamisen rahoittamisessa pitäisi vähentää ja muuttaa lainajärjestelmä markkinaehtoiseksi. Vuokralaiset ry:n muistuttaa, että markkinaehtoiset lainat ovat asukkaiden kannalta epävakautta luova tekijä.

– Markkinaehtoisuus aiheuttaa helposti vuokriin yllättäviäkin korotuspaineita. Pienituloisilla ihmisillä ei ole samanlaista taloudellista riskinsietokykyä kuin paremmin hyvin toimeentulevilla kansalaisilla. Tällaisissa muutoksissa tulisi huomioida, ettei aiheuteta kohtuuttomia toimeentulovaikeuksia heikoimmassa asemassa oleville ihmisille, painottaa Viita ja muistuttaa esitysten vaikutuksista myös asumistukeen.

– On selvää, että vuokrien korotukset lisäävät tarvetta asumistuen saamiseen. Ja jos asumistukea ei heru, näiden muutosten aiheuttamat kustannukset tulevat asukkaiden eli kaikkein pienituloisimpien ihmisten maksettavaksi, toteaa Viita.

Työryhmän ehdotuksia käsitellään seuraavaksi hallituksessa ja asioiden eteneminen linjataan alkuvuoden aikana.