Laadukas asuminen on lapsen tasa-arvoisen elämän perusta
Hyvinvointi-Suomessa yli 10 % lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Korona-aika on pakottanut lisää lapsiperheitä kokemaan taloudellista niukkuutta, ja tämän hetken ennusteet mahdollisesta taloudellisesta taantumasta jatkavat ongelman syventymistä. Erityisesti pikkulapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen on huolestuttavaa, sillä köyhyyden vaikutukset pienen lapsen kehitykseen ovat vakavimmat.
Heikoimmassa asemassa ovat yhden huoltajan taloudet, jotka ovat muita köyhempiä, sillä useampi kuin joka neljäs yksinhuoltaja lukeutuu köyhäksi. Myös muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvat lapsiperheet ovat yliedustettuina köyhien lapsiperheiden joukossa.
Lapsiperheköyhyys ei ole tullut yhteiskuntaamme ulkoapäin yllättäen, vaan se on seurausta pidemmän ajan yhteiskunnallisista muutoksista, valtakunnallisen ja kunnallisen tason päätöksistä, jotka ovat antaneet lapsiperheköyhyydelle tilan yhteiskuntamme rakenteissa. Tämä kaikki yhdessä on aiheuttanut lapsille moninaisia, pitkälle aikuisuuteen vaikuttavia ongelmia.
Laaja-alaisia tulee olla myös korjaavien toimenpiteiden. Nyt tarvitaan yhtä lailla työllisyyden, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen, maksuttomien harrastusmahdollisuuksien kuin myös kohtuuhintaisen asumisen edistämistä.
Asuminen eli koti on erityinen peruselementti, jonka merkitys lapsiperheköyhyydestä puhuttaessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Asumisen hinnan kallistuminen on kuitenkin nostanut asian esiin. Monet pienituloiset perheet joutuvat käyttämään yli 40 % käteen jäävästä tulosta asumiseen, mikä on kohtuutonta ottaen huomioon näiden perheiden tulotason. Tilannetta pahentaa entisestään inflaation aiheuttama elinkustannusten nousu ja Ukrainan sodan aiheuttama energian hinnan kallistuminen.
Asumisen kalleutta paikataan muun muassa asumistuella. Sen vuosikustannukset valtiolle ovat kovat, asumiseen käytetyn toimeentulotuen kanssa noin 2,5 miljardia euroa. Asumistuen ansiosta kotitalouksille jää enemmän kulutusvaraa muihin elinkustannuksiin ja kohtuuttomien asumiskustannusten tilanteita muodostuu vähemmän. Asumistukea ei voida poistaa tai leikata ilman vakavia yhteiskunnallisia seurauksia.
Kohtuuhintaisten ARA-asuntojen määrä on parissa vuosikymmenessä laskenut rajusti ja siksi asuntojen tuotantotukea pitäisi lisätä merkittävästi. ARA-asuntojen turvin markkinoille saadaan pitkäkestoista vakautta, joka turvaa sekä yksittäisten perheiden että koko yhteiskunnan toimintaa. Kuten viime vuosina on nähty, sijoittajavetoinen vuokra-asuntotuotanto ei luo markkinoille vakautta.
Asuntomarkkinoilla toimii myös merkittävä joukko ns. yleishyödyllisiä toimijoita, joiden tarkoituksena ei ole välittömän voiton tai taloudellisen edun tavoittaminen vaan asukkaiden näkökulmasta katsottuna turvallisen, laadukkaan ja kohtuuhintaisen asumisen tuottaminen. Yleishyödyllisten toimijoiden tuottamien ARA-asuntojen avulla saadaan tuotettua kohtuuhintaisia asuntoja alueille, joilla on kova kysyntä erityisesti palvelu- ja hoiva-alojen työntekijöistä.
Eri asumisen hallintamuotoja sekoittamalla ehkäistään myös asuinalueiden väestörakenteen eriytymistä. Sama tavoite täyttyy, kun esimerkiksi asumisoikeusasuntoja tuotetaan alueille, joille ei voida tuottaa lisää vuokra-asuntoja.
Yleishyödyllisten toimijoiden mahdollisuuksia tuottaa sekä yhteiskunnan että yksittäisen asukkaan tai perheen kannalta tarvittavia kohtuuhintaisia asuntoja pitäisi tukea niin kaavoituksen, kuntien tonttipolitiikan kuin myös rahoituslainsäädännön keinoin. Meneillään onkin muun muassa korkotukilainsäädännön uudistus, jonka myötä toimijoille pitäisi saada lisää kannustetta uudistuotantoon.
Kyse on tasa-arvosta. Pitämällä kaikki kansalaiset yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä myös asumisen sektorilla, ennaltaehkäistään epätasa-arvoa ja sen tuottamia ongelmia tulevaisuudessa.
Lasten näkökulmasta katsottuna, kohtuuhintainen asuminen monipuolisesti laadukkaassa asuinympäristössä luo turvallisen pohjan elämän perustekijöille ja lasten oikeuksien toteutumiselle. Se tukee lapsia toimimaan yhteiskunnassa aktiivisina jäseninä lasten syrjäyttämisen sijaan. Kohtuuhintaiset asunnot mahdollistavat myös nuorten itsenäistymistä. Edistämällä kohtuuhintaista asuntotuotantoa saadaan aikaan tasa-arvokehitystä, jota tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa yhä enemmän.
Eija Koivuranta
Toimitusjohtaja, Väestöliitto
Asuntosäätiön hallituksen jäsen
Suna Kymäläinen
Kansanedustaja
Vuokralaiset ry:n puheenjohtaja,
Asuntosäätiön valtuuskunnan jäsen
