Asotuotannon lakkauttaminen vie Helsingiltä asuntopoliittisen työvälineen
Helsingin kaupunki päätti jo korvata asunto-ohjelmassaan lakkautetun Hitas-tuotannon asumisoikeusasunnoilla, mutta sitten hallitus päätti lakkauttaa asotuotannon. Kaupungilta puuttuu nyt todella tärkeä asuntopoliittinen työkalu. Kaupungin tonttipäällikkö Sami Haapanen pelkää lyhyttempoisen asuntopolitiikan tuovan tullessaan isoja ongelmia.
Helsingin asunto-ohjelman tavoitteena on, että viidesosa kaupunkiin tuotetuista asunnoista olisi ns. välimuodon asuntotuotantoa. Aiemmin tuon viidenneksen ovat täyttäneet Hitas- ja asumisoikeusasunnot. Molemmat mallit ovat nyt lakkautuslistalla.
– Välimallin tuotannolla pyritään varmistamaan, että Helsinkiin syntyy myös kohtuuhintaista asumista ja että pystytään välttämään segregaatiota tasapainoisen kaupunkirakenteen avulla, kertoo Helsingin kaupungin tonttipäällikkö Sami Haapanen.
Asunto-ohjelman mukaan tavoitteena on myös, että alueiden asunnoista noin kolmannes on ARA-vuokra-asuntotuotantoa ja ettei koko vuokra-asuntotuotanto ylitä 50 prosenttia alueen asuntokannasta. Loput asunto-ohjelman määrällisistä tavoitteista pitäisi olla omistusasuntoja.
Asunto-ohjelmaa viedään käytäntöön tonttipolitiikan avulla. Helsingin kaupungin etuna on, että se omistaa noin 63 prosenttia kaupungin hallinnollisesta maapinta-alasta. Yksityisten maita kaavoitettaessa tehdään maankäyttösopimuksia, joihin kirjataan tarvittavat ehdot asuntojen tulevasta jakautumisesta.
Haasteet tulevat täydennysrakentamisessa
– Tonttipolitiikan tavoitteena on toteuttaa asunto-ohjelman määrälliset tavoitteet, tänä vuonna 8000 asunnon tuotanto, mutta tavoitteena on myös pitää huolta segregaation ehkäisemisestä sekä edistää hiilineutraaliutta. Yleisteemaksi voidaan puolestaan määritellä kaupungin tasapainoinen kehitys, selventää Haapanen ja arvioi tonttipolitiikkaa melko onnistuneeksi.
– Erityisesti kaupungin luovuttamilla tonteilla tasapainoisen tuotannon tavoite on toteutunut hyvin. Kaavoituksen onnistuminen luonnollisesti vaikuttaa taustalla, samoin markkinatilanne, joka on kustannuskehityksen osalta haastanut viime vuosina erityisesti ARA-tuotantoa.
Haapanen kehuu kaupungin onnistuneen toteuttaa asuntojen hallintamuodoltaan tasapainoisia alueita erityisesti uusilla asuinalueilla Jätkäsaaressa, Kalasatamassa, Kruunuvuorenrannassa, Kuninkaantammessa ja Pasilassa. Suuremman haasteen tuottaa täydennysrakentaminen.
– Entistä enemmän asuntotuotantoa tehdään nimenomaan täydennysrakentamisen kautta. Siinä haastetta tuo muun muassa pistemäinen tekeminen ja hankekokojen pienuus. Myös asukasvuorovaikutukseen pitää satsata enemmän ja kaikin puolin neuvottelemisen määrä lisääntyy ja tarve muuttaa tonttisopimuksia, toteaa Haapanen.
Alueiden eriytyminen on uhka myös Helsingissä
Täydennysrakentamisen keinoin pyritään vaikuttamaan vanhojen alueiden ilmeeseen ja imagoon. Vaikka Helsinki on vetovoimainen kaupunki ja sellaisena varmasti säilyykin, alueiden eriytyminen on uhka, johon pitää vaikuttaa mieluummin nopeasti. Sen on Ruotsin levottomuudet osoittaneet karulla tavallaan.
Helsingistä löytyy alueita, joilla vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon edellytykset ovat nykyisellään hyvin rajalliset, koska omistusasuntojen myyntihinnat ovat rakennuskustannuksiin nähden matalat ja hankkeiden kannattavuus on siksi epävarmaa. Toisaalta niille alueille ei useinkaan ole syytä myöskään lisätä vuokra-asuntokantaa, koska tutkitun tiedon mukaan liian suuri vuokra-asuntokanta aiheuttaa alueelle sosiaalisia haasteita, jotka jälleen heikentävät alueen mainetta.
Asotuotannon lakkauttaminen tuo Helsingille haasteita
– Asumisoikeustuotannon lakkauttaminen poistaa yhden työkalun välimuodon työkalupakistamme. Kaupunki on juuri päättänyt lopettaa Hitaksen ja yhtenä korvaajana on pidetty asotuotantoa, joka on ollut todella tärkeä asuntopoliittinen väline. Lopettamispäätös luo meille haasteen, harmittelee Haapanen.
Haapanen toteaa, että asumisoikeusasunnoilla on ollut kysyntää hyvin erityyppisillä alueilla, ei pelkästään kaikkein vetovoimaisimmilla, vaan myös niillä, joilla pyritään monipuolistamaan asuntokantaa täydennysrakentamisen keinoin.
– Asuntopoliittisena välineenä asotuotanto on todella hyvä. Se toimii olennaisena osana ihmisten asuntopolulla, kun pyritään muuttamaan vuokra-asunnosta omistusasuntoon. Asoasuntojen kysyntä on ollut oman kokemukseni mukaan hyvällä tasolla, hankkeet rakentuvat nopeasti ja kaupunkikin on pystynyt niiden avulla saavuttamaan määrälliset asuntotavoitteensa, listaa Haapanen asotuotannon etuja ja toteaa, että asojärjestelmän etu korostuu nimenomaan Helsingissä ja muutamissa muissa isoissa kaupungeissa.
Korvaavaa tuotetta ei ole vielä edes mietitty
Niin yllättäen asotuotannon lakkauttamispäätös tuli, ettei Helsingissä ole vielä edes ehditty miettiä korvaavaa tuotetta tilalle.
– Uuden asuntopoliittisen ohjelman laadinta on käynnissä, ja päätöksentekoon se tulee ensi vuoden alkupuolella. Siinä yhteydessä pitää ottaa kantaa asiaan, mutta se on selkeästi asuntopoliittinen asia, ei tonttipoliittinen asia, toteaa Haapanen.
Omistusasuntotuotanto ei Haapasen mukaan helposti taivu asotuotannon korvaajaksi.
– Helsingissä on alueita, joilla omistusasuntotuotanto ei rakentajia houkuttele markkinoiden näkökulmasta katsottuna. Kaupungin markkina on jakautunut vahvastikin, toisilla alueilla markkinahinta on todella korkea, kun taas toisilla alueilla todella matala, kertoo Haapanen.
Hallitus haluaa lisätä lyhyen korkotuen vuokra-asuntotuotantoa, koska sille voisi löytyä enemmän tekijöitä, mutta siitäkään ei ole avuksi Helsingin vaivaan.
– Helsingin linjaus, ettei vuokra-asuntoja saa olla yli puolta alueen asuntokannasta estää lyhyen korkotuen tuotannon lisäämisen niillä alueilla, joilla osuus on jo käytännössä täynnä, toteaa Haapanen.
Muutoksia ei pitäisi tehdä yllättäen
Entä millaisia toiveita tonttipäälliköllä olisi esitettävänä nykyiselle hallitukselle, jotta Helsinki pystyisi tyydyttämään myös tonttipolitiikallaan entistä paremmin kasvavan kaupunkiseudun tarpeita?
– Asuntopolitiikan pitkäjänteisyys on todella tärkeä asia. Ja jos muutoksia tehdään, ne pitäisi tehdä suunnitelmallisesti ja riittävällä siirtymäajalla, jotta toimijat ja ala ehtivät sopeutumaan tilanteeseen, korostaa Haapanen muistuttaen hankkeiden pitkästä läpimenoajasta.
– Helsingissä hankkeiden läpimenoaika kaavoituksen loppuvaiheesta valmiiseen rakennukseen on helposti yli viisi vuotta. Pelisääntöjen ei pitäisi tuona aikana muuttua vireillä olevien hankkeiden osalta.
Edessä voi olla todella isoja haasteita
Nopeat muutokset samaan aikaan, kuten nyt on tapahtumassa, ajavat Haapasen mukaan alaa isoihin vaikeuksiin, joilla on pitkät seurannaisvaikutukset.
– Ensimmäinen iso asia on, että asuntoja syntyy liian vähän tarpeeseen nähden. Ja sitten kun kysyntä elpyy, asuntojen hinnat nousevat entisestään. Erittäin huolestuttavaa on myös se, jos asuntorakentamisen osaajia siirtyy muihin töihin, alan kapasiteetti pienenee ja tuotannon palauttaminen entiselleen vaikeutuu merkittävästi. Nämä seikat voivat tuoda todella isoja haasteita alan tulevaisuudelle, arvioi Haapanen vakavana.
Sami Haapasen kuva: Mikko Käkelä