Tampereen kaupungin asunto- ja kehityspäällikkö ei ymmärrä perusteluja asotuotannon lakkauttamiselle
Tampereen kaupungin tavoitteena on hallintamuodoiltaan monipuoliset korttelit ja alueet. Asumisoikeusasunnoilla on tärkeä roolinsa omistus- ja vuokra-asuntojen välissä. Juuri, kun vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon tilanne on huonoimmillaan ja myös sijoittajat ovat vetäytyneet vapaarahoitteisilta vuokra-asuntomarkkinoilta, valtio on lakkauttamassa asoasuntojen uudistuotannon rahoittamisen. Emme voi luovuttaa kaupungin tontteja pelkästään ARA-vuokra-asuntotuotannolle, ja senkin valtuuksia hallitus on pienentänyt. Alueellisen eriytymiskehityksen eteen tulisi kaikkien julkistahojen toimia, ja nyt yksi erittäin merkittävä työkalu poistetaan, toteaa Tampereen kaupungin asunto- ja kehityspäällikkö Auli Heinävä. Missä piileskelee pitkäjänteinen ja ennakoitavissa oleva valtion asuntopolitiikka?
Olemme toivoneet ja nostaneet esille kohtuuhintaisen omistusasuntotuotannon ja osuuskunta-asumisenkin synnyttämistä asoasuntojen rinnalle lisäämään kaupungin veto- ja pitovoimaa varsinkin Tampereen korkeakouluista valmistuvien, perheellistyvien nuorten aikuisten osalta. Millekään edellä kuvatulle ei hallitusohjelma kirjannut tavoitteita, mutta kirjasi asotuotannon lakkauttamisen.
Tampere tarvitsee kohtuuhintaista asuntotuotantoa väestönkasvun takia. Vuoden alusta syyskuun loppuun mennessä kaupungin väkimäärä kasvoi yli 5 000 asukkaalla. Jos vapaarahoitteinen asuntotuotanto kyykkää useamman vuoden ja valtio vähentää kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä, voi Tampereella olla edessä jonkun ajan kuluttua asuntopulaa ja asuntojen hintojen nousua.
Tampereella on kysyntää monen kokoisille asoasunnoille eri puolilla kaupunkia. Uudiskohteiden asunnot ovat menneet kaupaksi hyvissä ajoin kohteen rakentamisen aikana, eikä asoasuntoja ole kaupungin tietojen pohjalta juurikaan vuokrattuna. Uutta asotuotantoa on kaupunkiin valmistunut maltillisesti niin, että asokanta on koko ajan uudistunut. Valmistuvien asoasuntojen määrä ei ole nostanut asoasuntokantaa suuremmaksi kuin mitä asoasuntojen kysyntä on. Asojärjestelmä kuitenkin edellyttää uudistuotantoa, jotta hallintamuodon houkuttelevuus säilyy.
Kannamme huolta myös alueiden eriytymiskehityksen ehkäisemisestä. Kaupunki on luovuttanut asotuotannolle tontteja esimerkiksi alueilta, missä omistusasuntotuotannon markkinat ovat alueen alhaisen asuntomarkkinahinnan vuoksi ei-kiinnostavat eikä alueelle voida tuottaa enää lisää vuokra-asuntoja, varsinkaan ARA-vuokra-asuntoja. Asoasuntokohde tuo monesti rakennettavaan kortteliin myös isompia asuntoja. Tavoitteemme on, että kortteleissa asuisi monen kokoisia kotitalouksia ja kortteleista muodostuisi asukkaiden elinkaarikortteleita.
Missä piileksii valtion pitkäjänteinen ja ennustettavissa oleva asuntopolitiikka?
Päätyykö seuraava hallitus pitämään voimassa asoasuntojen uudistuotannon lakkauttamisen? Veikkaisin, että seuraavassa hallitusohjelmassa ja sitä myöten valtion talousarvioissa näkyisi jälleen asoasuntojen uudistuotanto. Ja voisin nähdä senkin, että asojärjestelmää edelleen kehitettäisiin. Viime hallitusohjelmakaudellahan sitä jo kehitettiinkin. Jos Valtionkonttori ja valtiovarainministeriö arastelevat asokohteiden ikuisia rajoituksia ja sitä, etteivät asotoimijat ole voineet kerätä varallisuutta turvaamaan kotitalouksien järjestelmään sijoittamat varat, olisi tätä kehitettävä.
Valtion poukkoileva asuntopolitiikka on toimijoille kestämätöntä. Jos asotoimijat tämän hallitusohjelman aikana luopuvat rakennuttajaorganisaatioistaan ja siihen liittyvästä osaamisesta, on tie hidas palauttaa kyvykkyys uudistuotantoon rahoitushanojen taas mahdollisesti auetessa.
Auli Heinävä
Asunto- ja kehityspäällikkö
Tampereen kaupunki