Vuokra-asumisen kansainvälisiä kuulumisia
Asuntomme-lehti kysyi Kansainvälisen vuokralaisjärjestö IUT:n puheenjohtaja Marie Linderiltä vuokra-asumisen näkymistä niin Linderin kotimaassa Ruotsissa kuin myös Euroopassa.
Mitkä ovat tämän hetken asuntopoliittiset haasteet Ruotsissa?
Hyresgästföreningen (Vuokralaisyhdistys) on neuvotellut yksityisten kiinteistönomistajien vaatiman 15 prosentin vuokrankorotuksen alas 4,5 – 5,3 prosenttiin. Tämä on hyvä, mutta nämä ovat silti korkeita vuokrankorotuksia. Tämän lisäksi vuokralainen ei saa omistusasujaan verrattuna yhtään tukea valtiolta. Monilla vuokralaisilla on tiukat taloudelliset ajat, erityisesti eläkkeellä olevilla naisilla ja yksinhuoltajilla.
Meillä on myös tyhjiä asuntoja isoissa kaupungeissa, vaikka on asuntopulaa. Uusissa asuintaloissa asunnot ovat tyhjillään korkeiden vuokrien takia ja remontoiduissa taloissa tehtyjen korjaustoimien vuoksi. Harvaan asutuilla alueilla on tyhjää, koska näiden kuntien väestö vähenee.
Iso poliittinen ongelma on, miten rakennetaan asuntoja, joissa ihmisillä on varaa elää. Tämä pätee sekä vuokra- että omistusasumiseen.
Mitkä ovat tämänhetkiset asuntopoliittiset haasteet Euroopassa ja miten ne voisi parhaiten ratkaista?
Asuminen oikeutena täytyy tunnistaa konkreettisesti EU:ssa, eikä vain käsitteellisenä kirjoituksena sopimustekstissä.
Vuokra-asumisen hinnat ovat aivan liian korkeat. IUT (Kansainvälinen Vuokralaisliitto) haluaa varmistaa, että asumisen hinta, sisältäen sähkön ja lämmityksen, olisi korkeintaan 25 % käteen jäävästä tulosta. Tämä ei toteudu tänä päivänä, vaan joskus se voi olla 50 % tai korkeampi riippuen asunnon sijainnista.
Tarve kohtuuhintaisille asunnoille on suurempi kuin nykyisin niitä on tarjolla. IUT haluaa, että asuntotuotannon kokonaismäärästä 30 % olisi kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Lyhytaikainen vuokraus on iso ongelma EU:ssa. Erilaiset vuokra-asuntoja tarjoavat alustan kuten Airbnb vaikuttavat siihen, että tavallisia vuokra-asuntoja siirtyy asuntomarkkinoilta lomamatkailun tarpeisiin. EU on esittänyt sääntelyä näihin asioihin liittyen, mutta sitä tarvitaan enemmän, jotta saataisiin estettyä asuntojen häviämistä tavallisilta vuokramarkkinoilta - tämä on asia, johon komissaari voi puuttua.
Asuntomarkkinoiden rahoitus on ollut aina ongelma. Asumisesta on tullut hyödyke kodin sijaan. Esimerkiksi keino lisätä läpinäkyvyyttä olisi avoin rekisteri kiinteistöjen ostajista.
Ovatko keskiluokan asumishaasteet lisääntyneet, ja jos ovat, miten ne vaikuttavat yhteiskuntiin?
Täydellinen esimerkki on niin sanottu Hollannin tapaus (Dutch case). Aiemmin Hollannissa valtio tuki asuntotuotantoa laajasti, mutta EU:n ratkaisun jälkeen Hollanti joutui muuttamaan asuntomarkkinoitaan perusteellisesti siten, että tuen määrää vähennettiin ja asunnon kohdentamista tarkennettiin.
EU:n vaatimusten toteuttaminen on tarkoittanut, että jopa keskiluokalla on ongelmia löytää kohtuuhintaista asuntoa – he eivät yksinkertaisesti täytä asetettuja tulovaatimuksia, eikä heillä ole samalla riittävästi varallisuutta maksaa korkeampia hintoja asunnoistaan. Näyttää olevan yleinen trendi, että asunto kriisi hiipii ajan myötä yhä korkeammalle yhteiskunnassa.
Miksi kohtuuhintaista asumista tarvitaan edelleen Euroopan asuntomarkkinoilla?
Sen lisäksi, että asukkaiden toimeentulon kannalta on tärkeää, että EU:ssa on kohtuuhintaisia asuntoja, asia on tärkeä EU:n talouden kannalta, jos halutaan varmistaa, että ihmiset pystyvät ottamaan vastaan tarjottuja työpaikkoja EU:n alueella. Silloin EU voi toimii niin kuin pitää.
Miltä kohtuuhintaisen asumisen tulevaisuus näyttää eri Euroopan maissa?
On varmasti yhteisiä toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa esimerkiksi EU:n tuella, kuten erilaisia tukitoimia ja tuettuja lainoja rakentamiseen jne. Mutta kokonaisuudessaan EU:n asuntomarkkinoita luonnehtivat valtioiden omat historialliset, hallinnolliset yms. ratkaisut niiden asuntomarkkinoiden osalta.
Jos katsoo Pohjois-Eurooppaa, sieltä löytyy suhteellisen iso julkinen yleishyödyllinen sektori asuntomarkkinoilla. Julkinen sektori on usein panostanut paljon luodakseen tietyn määrän saatavuutta vuokra-asumisessa.
Jos sen sijaan tarkastellaan Etelä- ja Itä-Euroopan EU:ta, näille markkinoille on leimalista (joskus seurauksena entisistä kommunistisista valtioista) se, että lähes kaikki asunnot ovat tällä hetkellä yksityisessä omistuksessa, ja vapaarahoitteisten sekä sosiaalisten vuokra-asuntojen saatavuus on äärimmäisen rajallista. Vuokra-asuminen näissä maissa on verrattavissa monissa tapauksissa alivuokraukseen, jolloin asukkaat vuokraavat osia omista kodeistaan tai yksittäisiä ylimääräisiä asuntoja, joita he sattuvat omistamaan.
Tarpeet ovat siksi täysin erilaiset riippuen siitä, mihin suuntaan katsoo. Pohjoisessa on tarpeen jatkaa investointeja julkisten asuntojen rakentamiseen, kun taas idässä ja etelässä on tarpeen luoda vuokramarkkinat alusta alkaen. Tämä prosessi ei rajoitu vain asuntojen rakentamiseen, vaan se vaatii myös asianmukaista vuokralainsäädäntöä, joka säätelee vuokrasopimuksia (ei mitä tahansa sopimusta, vaan sosiaalinen ulottuvuuden huomioivaa sopimista) sekä sitä, miten vuokramarkkinoiden tulisi toimia eli kuinka vuokrat määritetään, miten vuokria nostetaan ja miten voi irtisanoa vuokrasopimuksen.
Marie Linder
Puheenjohtaja
IUT, International union of tenants